Runojen tulkintaa äidinkielen tunnilla

Runo sähkötekniikasta

Lojun, tarkkailen,
toisinaan otan osaa maailman kulkuun.
Näen TV:ssä pätkiä elämästä
            luen pätkiä elämästä
            elän pätkiä elämästä.

Ajattelen ja ajattelen ja ajattelen
kunnes jokainen illuusio
                    on murrettu analyysein.
Sielu vaihtuu kemiaan ja sähköön.

Missä on lääke, kun ymmärtää
tähtien olevan vain hehkuvaa kaasua,
rakkauden vain synapsien säpsettä?

Mitä jos työ ei tee tulosta, raha lämmitä sydäntä,
                    onnistuminen tuo vain hetken lohdun.

Missä on lääke, jos kaikki mihin kosket kopisee onttona?
Haaleus täyttää kaikki astiat,
se asuu korttelien ytimessä, piilossa asfaltin alla.
Tyhjyys tervehtii sinua
kaikissa kasvoissa.

Etsitkö ehkä unohdusta viinasta, lääkkeistä,
               adrenaliinista ja endorfiinista;
sytytät toiminnalla ja kiireellä sisällesi liekin.

Yritätkö vaaroja haastamalla herättää kuolemanpelon,
       jotta puristaisit
              lujemmin elämääsi.
1. Runon aihe on sähkötekniikasta
2.Kuka runon puhuja?en tiedä
3.mikä runon viesti lukijalle? Sähkötekniikan hommiin
4.miksi tämä runo? Halusin yhen runo sähkö hommiin liittyjen.
5.mitä fiiliksiä runo toi? ei mitään
6. kenelle suosittelet runoa? kaikkille

Sonetti

[Olli Wuorinen. Sepitelmiä.]

Oi terve kevät! Talven valta joutaa
Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,
Vienosti välkkyy järven sinivyö,
Iloisna purttaan kalastaja soutaa.

Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,
Ne peltomaahan siroitellen lyö,
Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ;
Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa!

Niityltä poistuu harmaat kuloarvet,
Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,
Kedolla ammoo lehmät hatasarvet,
Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,
Ja liritellen liitää lintuparvet, –
Myös ihmissydän lauluun puhkeaa!

1. Mikä on runon aihe? Luonto

2. Kuka runon puhuja?en tiedä

3. Mikä on runon viesti? Maalais luontoa

4.Miksi valitsit tämän? Ihan ok runo

5.Mitä fiiliksiä herätti? Jaa ei mitää

6. Kenelle runoa suosittelet runoa? Kaikille

Metsässä

Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsäpolkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa, että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.

Kesäyö järvellä

Raili Pussila

Salamat halkaisevat taivaan
järven yllä.
On niin valoisaa
että voisi lukea
omat ajatuksensa
jos niitä olisi.
Kesäyön hämärtyessä
yksinäisen kuikan huuto järveltä
valkeat tupasvillat
peittyvät usvaan.
Kesäsade kastelee
yksinäisen kulkijan