Metsässä
Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsäpolkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa, että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.
Kesäyö järvellä
Raili Pussila
Salamat halkaisevat taivaan
järven yllä.
On niin valoisaa
että voisi lukea
omat ajatuksensa
jos niitä olisi.
Kesäyön hämärtyessä
yksinäisen kuikan huuto järveltä
valkeat tupasvillat
peittyvät usvaan.
Kesäsade kastelee
yksinäisen kulkijan
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsäpolkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa, että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.
Kesäyö järvellä
Raili Pussila
Salamat halkaisevat taivaan
järven yllä.
On niin valoisaa
että voisi lukea
omat ajatuksensa
jos niitä olisi.
Kesäyön hämärtyessä
yksinäisen kuikan huuto järveltä
valkeat tupasvillat
peittyvät usvaan.
Kesäsade kastelee
yksinäisen kulkijan